Uralille

Keskiviikko, 22. elokuuta 1984

datsat

Ensimmäinen junayö oli ohi. Nousimme ylös kahdeksan tienoilla Moskovan aikaa. (Käytän tässä ja vastaisuudessa vain tätä aikaa, sillä Neuvostoliiton rautateillä eletään Moskovan ajassa.)

Ensimmäinen suurempi pysähdys oli heti aamulla Kirovissa. Juna seisoi asemalla puoli tuntia ja siinä ehti sopivasti jaloittelemaan laiturille. Vaunun käytävän seinällä oli junan aikataulu, josta näki tarkkaan kaikki pysähdykset. Aikataulun lukeminen tosin vaati hieman suurempaa tarkkaavaisuutta, sillä käytetyt kielet olivat Kiina, Venäjä ja Mongolia. Mitään niistä ei tietenkään kirjoiteta latinalaisilla aakkosilla. Onneksi nimet oli kirjoitettu myös asemille, joten ikkunasta saattoi tehdä pientä nimien yhdenmukaisuusvertailua, ennen kuin pistäytyi ulos.

Kello kymmenen painuimme syömään aamiaista ravintolavaunuun. Valikoimme menusta bors-keittoa, keksiä (=torttua), eikä sovi unohtaa kivennäisvettä ja liebushkaa. Tämä annos maksoi kokonaista 2 ruplaa henkeä kohti.

juna1Päivän ohjelmassa oli maiseman katselua ja erityisesti valokuvausta. Kaikki vähänkin poikkeava radanvarressa piti saada kuvattua alati paisuviin dia-arkistoihin. Tärkeimmäksi ohjelmanumeroksi muodostui kuitenkin tutustuminen muihin junamme matkustajiin. Paleontologien kanssa keskustelu oli saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Opimme mm. miten sana "dinosaurus" kirjoitettiin kiinalaisin kirjainmerkein. Myös meidän nimet, paitsi allekirjoittaneen, kääntyivät sulavasti kiinaksi. Keskusteluun osallistuivat myös ne kaksi hongkongilaista tyttöä, jotka matkustivat samassa vaunussa. Seuraavaksi liittyi joukkoomme Mikaksi kutsuttu hongkongilainen poika. Aiheeksi nousi meidän etukäteen tekemä matkasuunnitelma ja reittivalinnat. Siihen alkoikin tulla dramaattisia muutoksia kiinalaisten ystäviemme neuvojen perusteella. Itse asiassa, koko alkuperäinen ohjelma lensi roskakoriin, paitsi ennakkoon varattu Beijingin osuus.

Jossain vaiheessa seuraamme liittyi Emmanuel, tansanialainen opiskelija, joka oli palaamassa takaisin Kiinaan lomalta Euroopassa. Emmanuel opiskeli teollisuuskeramiikkaa Shanghaissa, tai paremminkin oli vasta siirtymässä sinne oltuaan vuoden Beijingissä opiskelemassa Kiinan kieltä. Sen taidon hän hallitsi jo hyvin, minkä saattoi päätellä vilkkaasta keskustelusta paleontologiemme kanssa.

Maisemat ulkona olivat muuttuneet mäkisemmiksi, sillä lähestyimme Uralia. Sääkin oli vaihtunut eilisen auringonpaisteesta pilviseksi koleudeksi. Jossain vaiheessa rupesin seuraamaan vastaantulevaa junaliikennettä, saadakseni selville junien välimatkan, sillä varsin usein kuvatessa ratavartta peitti kokonainen juna näkökentän juuri kameraa laukaistessa. Päädyin aika häkellyttävään lopputulokseen: Junia tuli vastaan noin neljän minuutin välein, mikä tekee samaan suuntaan kulkevien junien väliksi noin kymmenen minuuttia. Aika tiuhaa täkäläinen liikenne.

Hytin pöydällä ollut vitivalkoinen liina oli jossain vaiheessa vaihtanut väriä teenruskeaksi. Pari teemukia oli kaatunut vahingossa muuttaen liinan aluksi hieman vihertäväksi, myöhemmin kellertäväksi. Marja-Leena kävi vaihtamassa liinan uuteen, vitivalkoiseen.

scrambleIltapäivällä Emmanuel palasi hyttiimme mukanaan Scramble peli (sellainen ristisanaruudukkopeli). Pelasimme siis sitä. Pelikieli oli englanti, vaikka 75 prosenttia pelaajista oli suomalaisia. Säännöt olivat varsin yksinkertaisia ja ne oppi helposti, mutta englanninkielisten sanojen löytäminen tuotti vaikeuksia. Onneksi Marja-Leena oli opiskelemassa englanninopettajaksi. Kaikki huipentui Reiskan keksimään sanaan "seated", jonka oikeellisuutta mm. Emmanuel alkoi epäillä. Marja-Leena, tulevan englanninopettajan pätevyydellä vahvisti sanan olemassaolon ja oikeellisuuden. Seated siis vahvistettiin viralliseksi englanninkieliseksi sanaksi.

kuitti junaravintolaMenimme syömään päivällistä. Ruokalistassa ei ollut tapahtunut sanottavia muutoksia. Tällä kertaa meitä palveli vanhempi tarjoilija, Maatushka, iältään 69 vuotta.(Tämän tiedon tiesi kertoa Emmanuel, joka oli tavannut tullessaan Eurooppaan). Varsinainen mummo, juuri sellainen kuin mummot ovat; pieni, pullea, harmaa tukka nutturalla ja kävelytyyli hieman keinahteleva, aivan kuin toinen jalka olisi toista lyhempi.

Tällä mummolla ei ollut turhia liikkeitä kattauksessa; haarukat ja veitset lensivät lusikoiden kera yhdessä nipussa pöydän keskelle. Ruuat tulivat kaikki kerralla, niin että alkuruokaa syödessä jäähtyi tsaaju vieressä. Tälle päivälliselle kertyi hintaa jo kokonaista 2,70 per nenä, mikä lähentelee jo optimia.

Pysähdyimme ennen Uralia vielä Bermissä ja ylitimme tuon Euroopan ja Aasian rajan illan pimetessä. Kello 22 Moskovan aikaa saavuimme Sverdlovskiin, joka oli jo Aasian puolella. Kävimme malliksi kävelemässä uudella maanosalla. Jouko huomasi viereisen laiturin kioskin, josta se kävi ostamassa kaksi pulloa limsaa ja kaksi pakettia sitruunavohveleita. Siinä oli iltapala, maksoivatkin huimat 1,50 yhteensä.

Iltapesun jälkeen saattoikin jo mennä maaten. Aikaero Moskovaan oli jo kokonaista kaksi tuntia, Suomeen kolme.

yo siperiassa